Mieheni keskuteli tässä taannoin erään pariskunnan naisosapuolen kanssa siitä, miten heidän avoin suhteensa toimii. Kyseisessä suhteessa molemmat osapuolet käyvät yhteisten swinger-iltojen lisäksi soolona harrastamassa seksiä muiden ihmisten kanssa. Nainen kertoi miehelleni, että he eivät kumpikaan tunne mustasukkaisuutta, mikä tekee asioista helppoa. He myös ymmärtävät toistensa tarpeet ja halut ja antavat toistensa olla sitä mitä ovat. Rispect! Nostan todellakin hattua kaikille heidän kaltaisilleen ihmisille, koska he uskaltavat päästää irti puolisoistaan ja antaa heidän elää omaa elämäänsä. He luottavat siihen, että toinen on heidän kanssaan vilpittömästä omasta tahdostaan. Ja toisaalta myös siihen, että jos tulee jotain, niin sitten toinen lähtee eikä pidä toista pimennossa. Avoin suhde, kaikin puolin, ei ainoastaan seksi osalta.
Mutta miten nämä ihmiset eivät tunne mustasukkaisuutta? Onko se jokin lahja olla tuntematta sitä? Itse koen sen kiroukseksi ja minun on vaikea hyväksyä tunteitani. Oma seksuaalinen minäni on ollut jo pidemmän aikaa hukassa, en oikein ole tiennyt mitä haluan. Tätä sekoittaa se, mitä mieheni haluaa ja millainen hänen seksuaalisuutensa on. Koen, että itsetuntoni on laskenut viime vuosien aikana roimasti ja juurikin näistä seksuaalisista kysymyksistä johtuen. Mieheni kannattaa avointa seksiä ja kokee, ettei siinä ole mitään pahaa, jos haluaa myös muita. Minäkin koen asian näin, teoriassa. Mutta nyt kun elän sellaisessa suhteessa, huomaan ettei se olekaan minulle niin helppoa päästää toisesta irti. Siksi kamppailen mustasukkaisuuden kanssa. Mietin suuria kysymyksiä ja ihmettelen, että olenko oikean ihmisen kanssa. Sekoitan tähän asiaan elämän muutkin osa-alueet ja se on mielestäni turhaa. Tiedän, että haluan olla hänen kanssaan, pidän hänestä ja luotan siihen, että saan olla hänen kanssaan sellainen kuin olen. Joten miksi pelkään enkä anna hänen olla sitä mitä hän on? Miksi mieleni ei luota? Miksi koen olevani huonompi kuin ne muut naiset (tai tässä tapauksessa yksi nainen, miehelläni on yksi rakastajatar)? Miksi haluan kilpailla ja verrata?
Lisäksi huomaan, että minulla on paineita, koska en pääse puhumaan tästä asiasta kenellekään muulle kuin miehelleni. Olen yrittänyt avata keskustelua ystävieni kanssa mutta ennen kuin päästään alkuunkaan, he ovat päättäneet olevansa avointa suhdetta vastaan ja kokevat, että ihmiset jotka sallivat sitä ovat väärän ihmisen kanssa. Niinpä olen sulkenut suuni. Olenko todellakin yksin tämän asian kanssa? Eikö löydy ketään muuta, joka haluaisi elää vapaasti ja antaa toisenkin elää, mutta ei vielä osaa? Haluaisin niin oppia nämä asiat ja uskon, että se on mahdollista mutta se vie aikaa. Tuen saaminen ei ole helppoa ja koen välillä olevani kovin yksin.